Raiskaus on kamala asia. Siltikään se ei ole millään tavalla niin kamala asia kuin se, mitä raiskauksen jälkeen tapahtuu. Kerron tarinan. Ihan jotta tyhmempikin tajuaisi.
Tyttö, sanotaan hädin tuskin täysi-ikäinen, on juhlimassa kaveriporukalla. Ilta kääntyy yöksi ja kreisibailut siirtyvät baarista jonkun kundin olohuoneeseen. On siellä ystäväkin mukana, kundilla myös. Kuunnellaan Cheekkiä ja vedetään elämän ensimmäisiä ginitonikkeja: elämä, yö, alkoholi. Kaikki humalluttaa. Taju lähtee.
Herätyskellona toimii raskas rynkytys takaapäin. Edes takas. Huohottaa, vetää hiuksista ja laittaa käden suulle kun tajuaa, että mimmi onkin hereillä. Tytöllä ei muistikuvaa miten sitä tähän päädyttiin. Kun ei kerran ollut ihan varma, että oliko sitä ehkä suostunut niin antaa kundin hoitaa homman loppuun, kiskaisee sitten polviin revityt farkut takaisin jalkaan ja lähtee ovesta ulos. Aamu on kaunis. Kotona äiti oli tehnyt aamupalaa. Suihkussa kuuraa yön jäljet.
Iltapäivällä herätessään aamuyön muistot hiipivät takaisin. Hirveä darra. Päätä särkee. Jalkoväli on tulessa. Pissaaminen sattuu, alapää on turvonnut muodottomaksi. Tyttöön iskee paniikki: klamydia, tippuri, kuppa, HIV. Lukion seksivalistustunnit unohtuvat, testeihin on päästävä heti. Tyttö vetää verkkarit jalkaan ja lähtee kävelemään, vielä ehtii testeihin tänään ennen sulkemisaikaa.
Poliklinikalla kiltti täti selittää, että ei niitä testejä näin nopeasti voida ottaa ja ohjeistaa palaamaan asiaan viikon päästä. Tyttö nyökkää ja kiittää. Seuraava potilas. Ja siinä hetkessä koko maailma romahtaa. Poliklinikan kiltti täti taluttaa mimmin takahuoneeseen, kyselee, vastaa, ymmärtää, neuvoo. Poliisille pitää mennä. Vaikka ei tahdo, niin sinne on tytön mentävä. Poliisi osaa auttaa.
Poliisisetä ohjaa tytön avokonttoriin. Viereisessä pöydässä joku tekee rikosilmoitusta kadonneesta lompakosta, toisella puolella jutellaan koirista. Mitä on tapahtunut? Tyttö vastaa hiljaa. Siinä kaikkien edessä tyttö selittää poliisisedälle kaiken: oliko elin kovana, tuliko ihan sisään asti, saiko tekijä siemensyöksyn, löikö jopa, montako kertaa lykki, mihin asti housut oli vedetty, mihin se sinua sitten oikeastaan koski, näytä nyt ihan tässä että mihin se koski ja miten se koski, miten sinä et muka siihen herännyt, oletko ihan varma että tämä meni nyt juuri näin, et edes nimeä muista, taisit olla aika humalassa. Nöyryytys, häpeä, pelko. Kannattiko?
Matkalla poliisilaitokselta kotiin tyttö soittaa poikaystävälle, kertoo koko tarinan. Vitun huora, mitäs lähdit vieraiden kundien kanssa jatkoille. Tämän olet ansainnut. Sä et enää ikinä petä mua saatanan lutka. Mitä tyttö siihen, oikeassahan se on. Pyytää anteeksi. Itkee puhelimeen. Lupaa ja vannoo. Tämä ei toistu. Anelee. Ikinä en enää petä.
Yksi yö, yksi päivä. Muutti koko elämän. Kuukausia myöhemmin puhelinsoitto poliisilta. Me emme usko, että tarinasi on tosi.
Se tyttö olen minä. Se tyttö olet sinä.
Suurin osa seksuaalisesta väkivallasta jää ilmoittamatta ja tapauksista vain noin viidesosa etenee oikeuskäsittelyyn asti. Nainen, jos olet kohdannut seksuaalista väkivaltaa, tee ilmoitus poliisille ja erityisesti ota yhteys rikosuhripäivystykseen (0203 16116) tai raiskauskriisikeskus Tukinaiseen (0800-97899). Näistä numeroista saat asiallista apua, kun poliisit voivat olla mitä ovat ja poikaystävistäkään ei aina tiedä.
Mies. Älä raiskaa. Ikinä.
Ja te poliisit ja poikaystävät. Skarpatkaa ja olkaa parempia. Jos tuntuu ettei oikein tiedä mitä sanoa tytölle, tässä on viisi sanaa, joista voi aloittaa: se ei ollut sinun syysi.
Pihtarihuorat 
maailman paras blogi. älkää ikinä lopettako. paljastakaa nimenne. tulkaa esiin me halutaan teidät isolla kadun varteen ja äänekkäästi televisioon. kaikkien pitää saada kuulla teidän sanoma. luojan kiitos.
TykkääTykkää
Oikein, nyt on tärkeät asiat pannulla! Niin monelle naiselle on käynyt tällä tavalla.
TykkääTykkää
Vittu, pääsi itku. ❤
TykkääTykkää
Älkää ymmärtäkö väärin, kommentissani en todellakaan puolustele raiskaajia. He ovat rikollisia joista tulee rangaista.
Mutta tuo, että vain joka viidennes raiskaustapaus etenee oikeuskäsittelyyn ei kerro siitä, että poliisit ja oikeuslaitos olisivat jotenkin ymmärättömiä sairaita taukkeja, vaan kysymys on pikemminkin raiskauksista joita pitäisi laittaa mielummin lainausmerkkeihin. Niin karulta kuin se kuulostaakin.
Tottakai median mässäilemät Tapanilan ja Viking Line raiskaukset ovat todella selviä tapauksia, joista tulee saada asianmukainen tuomio. Ei siinä mitään.
Mutta suurin osa ”raiskauksista” jotka eivät päädy edes rikosilmoitukseen asti, ovat tapauksia jossa nainen on tavallaan hieman osallinen rikoksen toteutumiseen. Enkä tätä meinaa sillä, että nainen kävelee minihameessa kadulla ja tällä jo ”edesauttaisi” tai ’provosoisi’ rikoksessa. Vaan sitä, että nainen kutsuu vieraan kylää humalassa, hyppää mielellään sänkyyn ja tekee käsijuttuja sun muuta, eikä sitten olekaan niin kivaa. Vähän tulee yhdyntään eikä siitä olla moksiskaan. Nähdään miehen kanssa vielä jatkossakin sängyssä, mutta viikon päästä alkaakin jo hirveä ahdistus.
”Hei, minua ollaan raiskattu…En vaa tajunnu sitä todesta.. enkä edes alunperinkään halunnut yhdyntää vaikka runkkailin häntä, mutta kun…”
Nämä ovat aika yleisiä raiskaystapauksia täällä Suomessa. Suurin osa näistä tapauksista on kysymys pikemminkin siitä, ettei nainen oikeastaa itsekään tiedä mitä oikeasti haluaa sinä hetkenä. Myöhemmin kun iskee morkkis selvittyään, niin helpointahan on vierittää kaikki syyt mieheen ja ahdistua. Miehestä tehdää vaikka väkisinkin raiskaajaa ja naista uhria tarpeen tullen.
En todellakaan väitä, ettei täällä oikeasti tapahtuisi ihka oikeita raiskauksia. Niissä oikeissa tapauksissa uhri kuitenkin aika pian osaa soittaa poliisille ilman epäröintiä. Ilman että Sinunkin täytyisi vielä mainostaa blogissasi numeroita, vaikka ei siitä mitään haittaakaan ole missään nimessä! Uhri ilmoittaa varmasti viimeistään kuukauden päästä vaikka olisi poikaystäväkin kyseessä (tosin melko harvinaista, mutta kuitenkin niitäkin tapauksia on).
Raiskaus on aina tapaus missä on VAIN yksi osapuoli, mutta karu fakta se on…. suorastaan tabu, että täällä Suomessa suurinosa raiskauksissa myös uhri saattaa olla osallisena. Kännihöyryt ja mielen päättämättömyys. Ei tiedetä mitä oikein halutaan sängyssä, niin pakkohan se on olla raiskaus, kun ei oltu itse niin varmoja, vähän vänkäiltiin mutta ahdisti. Uskon että monille ”uhreille” tämä kuulostaa hyvin tutulta. Vähättelemättä kuitenkaan oikeiden raiskauksien uhreja!
Monet raiskaustapaukset oikeudessa käsitellään suljetuin ovin. Varsinkin esitutkinnan asteessa raiskaukset ovat luonollisesti salaisia. Kuitenkin olisi syytä kansan keskuuteen julkaista raiskausilmoituksia vaikka nimettömästi, jotta ymmärettäisi miksi vain viidesosa päätyy oikeuteen. Ei se todellakaan johdu poliisin välipitämättömyydestä. Raiskaus ei todellakaan ole niin yleistä kuin media sen esittää täällä Suomessa. Tämä ei silti ole mikään Intia, vaan sivistynyt valtio.
Oikeista raiskauksista saa ihan useamman vuodenkin tuomion, mutta niistä harvemmin uutisoidaan. Mutta se, pitäiskö tuomiota nostaa on tietty asia erikseen. Mutta toisissa tapauksissa joista saadaan vain ehdollista on kysymys pikälti siitä, että oikeus ei ole aivan varma tapahtuiko rikosta oikeasti. Mutta seksuaalirikoksissa toimitaan käänteistakaisesti (eli syyllinen kunnes toisin todistetaan) joka johtaa siihen että annetaan ehdollista ja ’pelataan varman päälle’ oikeuden nimessä.
Tässähän tapahtuu oikeusmurha väistämättä.
Kyllä jokainen uhri tietää sisimmässään onko ihka oikeasti joutunut uhriksi tai ei. Ahdistuksella ei ole niinkään väliä siinä asiassa. Niin ikävää kuin se kuulostaakin. Sen takia suurinosa ”raiskauksista” ei päädy edes rikosilmoitukseen asti.
Toivottavasti jokainen sai pontistani kiinni.
TykkääTykkää
Niin, ja kuten jenkkipoliitikkokin sanoi, että ”jos kyse on oikeasta raiskauksesta niin naisen kropalla on kyky laittaa se asia kiinni”, eiköstä?
Kirjoituksesi oli oksettavaa syyllistämistä ja juuri sitä mistä itse artikkelissa oli kyseessä, ’mitäs lähdit jatkoille, mitäs joit, muistatko mitä tapahtui, ehkä kuitenkin vähän runkkailit tai annoit huulihoitoa, olit siis lutka eikä sinua voi raiskata’.
EI NÄIN.
Vaikka vaatteet olisivat jo pois päältä ja pili puolessa välissä sisäreittä MISSÄ TAHANSA TILANTEESSA on täysin oikein naisen _tai miehen_ sanoa että ’Hei, nyt seis, en haluakaan, en tahdo, lopeta.’
Jos toinen ei silloin lopeta, kyseessä on ainakin, täysin itsestäänselvästi, raiskaus.
Jos toinen ei ole tajuissaan / on sekavassa tilassa, kyseessä on aivan yhtä ilmiselvästi raiskaus.
Jos on vaikkapa sovittu että käytetään kumia, ja sitä ei sitten olekaan päällä, sekin on raiskaus.
MIKÄÄN MUU KUIN ASIA JOSTA KUMPIKIN OSAPUOLI ON YHTÄ INNOKKAASTI ’KYLLÄ’-MIELTÄ ON VÄÄRIN.
TykkääTykkää
Uhria en syyllistä ja vähän arvelinkin, että osa ymmärtäisi kirjoitustani puolitahallisesti väärin.
Naisella kuin miehelläkin on oikeus lopettaa yhdyntä aivan missä kohtaan tahansa. Ollaan tästä varmasti samaa mieltä.
Oikeassa olet, että molemmilta osapuolilta pitäisi tulla ehdoton kyllä Ja asiat pitäisi sopia etukäteen kaikesta, jotta ei tulisi väärinkäsitystä yhdynnän aikana. Tämä on mielestäni vielä molempien vastuulla ottaa keskustelu esiin ennen yhdyntään väärinkäsitysten välttämiseksi. Uskon, että kaikki ovat pohjimmiltaan ainakin tästä samaa mieltä.
Puhun siis nimenomaan näistä tuttavuusraiskauksista.
Jos nyt kuitenkin katotaan totuutta peiliin, monetkohan kumppanit oikeasti sopivat pelisäännöistä ennen sänkyynmenoa? Puhumattakaan jostain kirjallisista sopimuksista? Nämä ovat parhaita ratkaisua jotta asiat olisi kristallin selvää molemmille mikä on homman nimi.
Jo yhdestä Ei-sanasta pitäisi lopettaa koko touhu. Mutta tämä jälkeen myös tältä henkilöltä odotetaan sen mukaista käytöstä. Ettei enään kuitenkaan runkkaile toista sun muuta, vaan kommunikoidaan selvästi kumppanille sanoin ja teoin. Mutta tämä ei oikeuta ketään silti raiskaukseen tietenkään. Suurinosa raiskauksista kun on pitkälti naisesta kiinni miten siihen suhtautuvat jälkikäteen. Eivätkä kaikki rikokset, joista ei tehdä ilmoitusta, johdu ainoastaan naisen häpeästä. Se voi johtua osittain siitäkin, että nainen itsekin tajuaa ehkä hieman ollu osallisena. Näin käy usein jos nainen pettänyt toisensa tai sitten on selibaatissa, eikä uskalla myöntää totuutta vaan kieltää ne… johtaa se väistämättä ahdistukseen.
On taas ihmisiä, jotka tarkoituksella vähän vänkäilevät vastaan sängyssä, mutta silti haluaisivat sitä kuitenkin. Joidenkin mielestä seksi on tylsää ilman minkäänlaista piilojohdattelua sitä ennen. Tässähän väärinkäsityksen riski on suuri. Ja onko tämä vielä pelkästään vain miehen vika, jos ei ymmärretä ottaa keskustelu esille ennen sänkyyn hyppämistä? Toki vikaa on miehessä, mutta myös tässä vaiheessa vikaa on myös naisessakin. Olkaamme rehellisiä.
Ongelma myös juontuu yhteiskuntaan. Esimerkiksi Cosmopolitan aikakausilehdessä (en muista mikä numero) on puhuttu kerran siitä, kuinka varsinkin yhdenillan jutuissa ei-sanat naiselta voivat tarkoittaakin ihan jotain muuta. Sanotaan ’ei’ ihan lähinnä siitä syystä ettei olla miehen edessä pelkkä se yksi muista kaadoista, vaan se erityinen. Jokainenhan haluaa se erityinen.
Totuushan on, että osa miehistäkin lukevat välillä Cosmopolitania ja siinä osa miehistä helposti saa vääränkäsityksen naisten ajattelutavasta kun kirjoitellaan kuinka sana ’ei’ aina olekaan ’ei’ sun muuta ’women-languagea’. Tämä on vain yksi esimerkki kuinka ihmisen ajatusmaailmaa voidaan muuttaa tai pahimillaan manipulioida. Esimerkkiä on monia, mutta niistä emme edes itsekään tajua ympärillämme.
Toki ymmärryksessä on miehessä vikaa, jos ei lopetakaan aina ensimäiseen kieltoon. Tai viimeistään silloin, jos ei itse tajua kysyä tältä että lopettaisiko.
Raiskauksen perimmäinen tarkoitus on alistaa ja mitätöidä henkisen ihmisarvon. Voisin kuvitella, ettei kaikki raiskaukset kuitenkin ole sellaisia täällä Suomessa. Törkeät ja väkivaltaiset raiskaukset ovat AINA erikseen! Niissä ei ole sanansijaa ja siinä on aina vain yksi osapuoli!
En puolustele rikollisia, enkä syyttele uhreja. Nykyään on suorastaa tabu ettei raiskauksia sen enempää kyseenalaisteta vaan tuomitaan kaikkia raiskaajia suoralta kädeltä sairoiksi paskoiksi, jota ei vain pystytty estämään.
Tämä on inhimillinen ja luonnollinen reaktio ihmiskeskuudessa, mutta se ei valitettavasti johda mihinkään parempaan.
Sen sijaan olisi minusta tärkeätä kyseenalaistaa, miksi se on tapahtunut ja millä tavoin. Mitä uhri ja tekijä (tai mahdollinen rikollinen) ovat ajattelleet tuolloin.
Kyseenalaistaminen ei ole sama kuin uhrin syyttely! Mutta kyseenalaistamisella saadaan paljon selvennystä siihen, mikä sai raiskauksen tapahtumaan ja miten sen voisi jatkossa estää. Kaikkihan me haluamme tietysti raiskauksien loppuvan. Siihen valitettavasti tuskin koskaan tullaan onnistumaan, mutta voimme vähentää raiskauksia merkittävästi. Ensisijaisesti olisi tärkeätä murtaa tabu, ettei raiskauksista pitäisi kyseenalaistaa. Kyllä ne pitää, jotta ongelma ydin tulisi esille ja voisimme tehdä jotain. Nykyinen meno ei vain johda mihinkään. Right?
TykkääTykkää
Jos mies päättyy yhden illan juttuun, niin tärkein, mitä hänen tulee tietää, on se, että yksikin ”Ei” kumppanin suusta, tarkoittaa homman lopettamista ja keskustelun aloittamista. Piste! Älä ikinä oleta mitään, vaan ota ”Ei” vakavasti! Sinä et tunne kumppaniasi, joten sinulla ei ole mitään oikeutta ohittaa hänen kieltoa!
Lopettakaa ja tehkää jotain muuta kivaa, seksin peruuntuminen tai ”epäonnistuminen” ei ole häpeä
Raiskaus on aina väkivaltaa jo itsessään ilman lyöntejä, aseella uhkaamista, kiduttamista, tms., AINA!
Ja raiskaus on raiskaus silloinkin, kun uhri ei pysty joko humalan, pelon tai lamaantumisen vuoksi kieltämään.
Paljon myöskin ihmetellään sitä, että miksi jotkut sitten tekevät juuri niin kuin ei olisi suositeltavaa: Pyydetään kotiin, vietetään iltaa yhdessä, harrastetaan kenties yhteisestä halusta seksiä…
Katsokaas, kun jotkut uhreiksi joutuneet ovat ihan vilpittömästi uskoneet siihen, että he klaaraavat sen jutun kunnialla..,He ovat luottaneet ihmiseen ja he ovat uskoneet, että toiset ihmiset olisivat yhtä oikeustajuisia kuin he itse ovat. Ei siitä voi syyttää uhria! Luottamisessa ei ole mitään pahaa, eikä naiivia, vaan se on asia, johon pitäisi pyrkiä.
Väkisinmakaaminen on paha, koska jokaisella on oikeus itsemäärämisoikeus omaan kehoon!
TykkääTykkää
Mutta tuo, että raiskaus on myös sitäkin jossa ei käytetä kumia vaikka ollaan muuta sovittu, mennään ehkä kuitenkin vähän liian yli?
Toki tuommoinen on todella kusipäinen teko, mutta jos tämänkaltaisetkin teot aletaan laskemaan raiskaukseksi, niin se voi pahimmillaan johtaa siihen, että sana raiskaus kärsii hirveän inflaation ja eikä sitä enään pystytä ottamaan niin vakavasti, vaan sitä tulee ’arkipäivänen juttu’. Raiskausmääritelmä pyritään aina tiukentamaan, (jolla ketään ei ole siihen mitään vastaan) mutta jos siinä asiassa mennään yli, niin se voi kääntyä itseensä vastaan. Ja tämähän on pahinta mitä voisi tapahtua.
TykkääTykkää
Mä sanon tämän ainoastaan kerran. Raiskaus ei ikinä ole uhrin vika. Ikinä. Riippumatta siitä, mitä on antanut ymmärtää, kuinka pitkälle on edetty, mitä on ollut päällä, missä on ollut mukana, mitä sitten on tapahtunut.
Raiskauksen kyseenalaistaminen on juuri yksi niistä pointeista, joita tässä kirjoituksessa yritin tuoda esiin yhtenä raiskauskulttuurin ja naisen alistamisen muotona. Ja se on, kuten kirjoituksessanikin tuon esiin, monissa tapauksissa jopa pahempaa kuin itse raiskaus tapahtumana. Se, että joku kusipää tulee kyseenalaistamaan sen, että onko sua nyt ihan oikeasti raiskattu. Että kun naistenlehdissäkin on sanottu, että joskus nainen vaan vähän kiusoittelee kun se sanoo ei.
Uhri tietää aivan saatanan varmasti itse, että oliko kyseessä raiskaus vai ei. Mä en pysty ymmärtämään miksi kenelläkään pitäisi olla oikeutta kyseenalaistaa raiskauksen uhrin kokemus. Raiskauksien estäminen lähtee jostain aivan muualta kuin uhrin raiskauskokemuksen kyseenalaistamisesta.
Oksensin vähän suuhuni just.
ps. Wol, kiitos hyvästä kommentista. Juuri näin.
TykkääTykkää
Pilluminati, on täysin ymmärettävää että jokaisessa meissä raiskaus herättää suuria tunteita. Joillakin saattaa tunteet ohittaa ymmärrettävästi järjen, jolloin käsitys saattaa sumentua.
Toki oikeassa raiskauksissa uhri aina tietää oliko uhrina tai ei ja tajuaa sen heti! Mutta kaikkissa raiskaustapauksissa eivät uhrit todella itsekään ole varmoja ovatko joutuneet raiskatuksi, eivätkä täten anna niin paljon painoarvoa. Ystäväpiiristäni tiedän muutaman ketkä ovat mahdollisesti uhreja ja myös mahdollisia rikollisia, joten tiedä aika hyvin mistä puhun. He eivät ole itsekään varmoja asiasta.
Raiskauksen kyseenalaistamisella en meinaan vähättelyä, vaan siitä mistä on kiikastanut että näin pääsi tapahtumaan. Mikä on ollut alkoholilla osuutta asiaan. Faktahan on, että alkoholi nostaa myös naisten testareita jolloin heistä tulevat helposti kiihottuneempia. Ajatus ei oikein juokse perässä vaan mennään alitajunnan mukaan. Myöhemmin selvittyään alkaakin morkkis. Syitä ei pidä vierittää alkoholiin, mutta minusta ei pidä vierittää myös mieheenkään, jos ei nainen itse oikein osannut ajatella ja kommunikoida mitä haluaa… onko tämä miehen vastuulla tietää?
Selvinpäin raiskaukset ovat erikseen. Etenki nuo, ei millään pahalla, useinmiten muslimien perustelut raiskaukseen ovat useinmiten tuomittavia jo suoralta kädeltä.
Toisaalta, jos kännissä kesken yhdynnän aikana nainen pyytää miestä lopettaa, ja herra lopettaakin… niin onko tämäkin sitten raiskaus kun ei tullut tätä ennen juuta eikä jaata mutta yhdyntä oli jo tapahtunut? Suomen laissa tämänkin voisi laskea nykypäivänä raiskaukseksi, mutta mielestäni tässä pitäisi ottaa myös järki käteen. Meinaan sillä, että nykyinen raiskauskulttuuri ja laki on Suomessa hyvinkin tiukka. Kuten pitääkin. Naisten asema on Suomessa maailman parhaimpia, ellei jopa paras. Raiskauksen tiukka laki saattaa kuitenkin laskea syyttömän asemaa ja oikeutta perättömissä ilmoituksissa. Perättömiä raiskausilmoituksia tehdään Suomessa paljon, jotkut ihmiset tekevät sen ihan tietoisestikin monista erisyistä.
Taustalla voi olla kateus, itsensä todistaminen tai korvausintressi.
Perättömien raiskauksien ilmoitusten määrä on noussut samaan tahtiin naisen alkoholin kulutuksen kanssa. Tämä jo ihan poliisin mukaan. Eihän tässä mitään kieltolakia pidä ajaa, mutta jotain johtopäätöstä tästäkin voisi vetää.
Tuo viisi sanainen neuvo Sinulta poliisille on ihan ihan hyvä. Mutta poliisin tehtäviin kuuluu jokaisessa rikostapauksessa selvittää yksityiskohtia ja kyseenalaistaa asioita. Niin myös seksuaalirikoksissa. Se tuntuu tottakai uhrilta raastavalta, mutta ei ketään voida tuomita vai sen takia, että jollakulla on paha mieli. Se polkee syyttömien oikeutta.
Minä pidän suorastaan vastuuttomia sellaisia mielipiteitä, joilla nuorille tytöille opetetaan maan ykköslehteä myöten, että te saatte käyttäytyä juuri kuten haluatte, olla miten tahansa pleksit silmillä ja löyttäytyä kenen tahansa seuraan – eikä mitään tapahdu teille – koska raiskaus on rikos.
Tottakai lähtökohtana on se, ettei saa raiskata. Kuitenkin nykyistä lainsäädäntöä on mahdollista tulkita niin, että jokainen yhdyntä voi olla raiskaus. On naisesta kiinni miten hän siihen suhtautuu. Naisen suhtautuminen voi johtaa ahdistukseen joka lopulta voi syödä itsensä, vaikka ei ehkä olisi syytäkään uskoa itsensä tulleen raiskatuksi.
Pelkään pahoin, että huomattavassa osassa raiskauksissa, jotka ovat siis lisääntyneet rajusti, on läsnä kuvio, jossa pariskunnan intressit illan kulun suhteen eivät kohtaa yhteen joko väärinymmärryksen tai päihtymystilan tai näiden molempien syiden vuoksi.
Kaikkia kunnia ja voimia oikeille uhreille! Pidän oikeasti suorastaan hölmönä esimerkiksi tuota, että yhdyntä ilman kumia lasketaa aivan samaan kastiin raiskaukseksi, kuin raiskaus jossa sisältyy väkivaltaa, vihaa, alistamista, vammauttamista ja uhrin mielipideiden välipitämättömyydestä.
Minusta tämä on juuri sitä oikean uhrin kärsimyksen vähättelyä, jossa osa teistäkin tähän tahattomasti ehkä syylistyy, vaikka tarkoitus olisikin muu.
Väkivaltainen raiskaus on aivan eriluokkaa kun kömpelö kommunikaatiosäätö kännihöyryssä, jossa tekijällä ei ollut aikomustakaan tehdä pahaa toiselle, niinkuin tyypillisellä raiskaajalla.
TykkääTykkää
Mä haluaisin kyllä tietää, mistä tää tieto lisääntyneistä perättömistä raiskausilmoituksista on peräisin. Ja mitä ”perättömällä” tässä tarkoitetaan – sitäkö, ettei poliisi syystä tai toisesta usko tapahtuneeseen tai todisteita ei ole tarpeeksi? Eli kenen mielestä nämä sitten perättömiä ovat?
Mikään kirjoittamasi ei sovi yhteen sen kanssa, mitä olen muilta seksuaaliväkivallan uhreilta kuullut. Yleensä ilmoitusta ei tehdä. Esteenä on joko kumppanin tuttuus, epäselvyys omista oikeuksista tai ihan pelkkä häpeä. Mun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan lähtisi tekemään perätöntä ilmoitusta – miksi ihmeessä kukaan ottaisi vapaaehtoisesti kantaakseen tämän? Ja se syy siihen, miksi musta tuntuu tältä, on juurikin sun esittämissä mielipiteissä. Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, mulla on jonkinlainen ajatus siitä, että kaikki oli mun vika. Että olisi pitänyt olla fiksumpi, olisi pitänyt olla lähtemättä kyseisen henkilön matkaan, ei olisi pitänyt mennä sänkyyn, tai ainakin olisi pitänyt taistella vastaan, huutaa ja lyödä ja potkia, kun myöhemmin yöllä tilanne kääntyi ihan toiseksi. Mainittakoon nyt sekin, että alkoholilla tai muilla päihteillä ei ollut mitään osallisuutta tapahtuneeseen.
Oman kehon koskemattomuuden ylittämisessä on jotain outoa – ei teon tarvitse olla edes mitenkään erityisen törkeä tai väkivaltainen tai pitkälle viety, kun se jo tuntuu. Iskee kuvottava lamaannus, epäusko, kykenemättömyys tehdä mitään. Että ethän sä vaan voi tehdä näin, mitä sä teet, tää on ihan hirveän väärin, miksi se ei kuuntele, kun sanon ei.
Kaikista näistä mun itsesyytöksistä huolimatta vastapuolellekin oli ihan selvää, mitä tapahtui. Mun on nykyään vaikea olla tälle henkilölle vihainen – se tapahtuma veti meidän molempien elämät solmuun, ja jotenkin nurinkurisesti se lohdutti alusta saakka, että edes joku tunnusti tapahtuneen, että edes joltain tuli vahvistus sille, että se tapahtui.
Keneltäkään muulta sellaista sellaista lohtua – tai mitään lohtua – ei tullut. Viranomaisille en tietenkään puhunut, koska en halunnut – en edelleenkään halua – tälle toiselle henkilölle enempää rangaistusta, kuin mitä itse tapahtuneen kantamisessa on. Ne, joille puhuin, eivät pääsääntöisesti vaan oikein uskoneet, tai eivät vain osanneet reagoida. Pahinta on aina se, kun joku ”lohduttaa” sillä, että aina välillä vaan menee vähän yli, että kyllä hänkin on joskus harrastanut seksiä siten, että jälkikäteen kaduttaa, että ei kannata syyttää itseään. Viimeksi mä kuulin tän eilen. Kyllä mulla on ollut tapahtuneen jälkeen myös useampi irtosuhde, joita en olisi oikeastaan halunnut, jotka kaduttivat jälkikäteen, eikä se ole ollenkaan sama asia. Ei sitten sinne päinkään.
Mun pointtini on se, että juuri tämä ajatus siitä, että raiskaus on jonkun vieraan viiripään puistossa puukolla uhaten suorittama teko, on vahingollinen. Kyllä niitä tapahtuu, mutta niin myös tuttujen tekemänä, yhteisymmärryksessä tapahtuneen sukupuolisen kanssakäynnin jälkeen, ilman hengenmenon uhkaa. Ei niissä tapauksissa ole oikeasti mitään epäselvää. Nuorille (tai sen puoleen vanhemmillekaan!) ei vaan oikein kukaan missään vaiheessa tee selkoa siitä, millaisia oikeuksia on oman vartalon suhteen, ja millaisia rajoja ei saisi koskaan, missään tapauksessa, ylittää. Joten joo, lopputuloksena voi olla se, ettei uhri oikein tiedä, oliko tämä raiskaus, vaikka olisikin ihan varma siitä, että jokin meni hirvittävällä, kammottavalla tavalla väärin.
Mua ei henkilökohtaisesti kiinnosta vaatia esimerkiksi pidempiä tuomiota raiskauksista (vaikka tämänkin kyllä ymmärrän), mä haluaisin ihan hirveästi vaan sitä, että jokainen uhri saisi kuulla joltain, että kyllä, se tapahtui, ei, niin ei olisi missään nimessä pitänyt tapahtua, ja ei, SE EI OLE SINUN SYYSI.
TykkääLiked by 1 henkilö
Totuudentorven nimimerkistä pompsahtaa ensimmäisenä silmille sana torvi. Tekstistä pomppasi monikin asia yökötyksenä suuhun, mutta tämä nyt esimerkiksi kummeksutti
”Minä pidän suorastaan vastuuttomia sellaisia mielipiteitä, joilla nuorille tytöille opetetaan maan ykköslehteä myöten, että te saatte käyttäytyä juuri kuten haluatte, olla miten tahansa pleksit silmillä ja löyttäytyä kenen tahansa seuraan – eikä mitään tapahdu teille – koska raiskaus on rikos.”
Siis mitä vittua!? Missä näin opetetaan? Raiskaus on rikos, vaikka olisi ollu pleksit silmillä ja minihameessa, mutta missään ei varmasti ole kehotettu rynnimään kylille kaatokännissä ja altistumaan kaikenmaailman sikojen häiriköinnille. Pientä sisälukutaitoa kaivattaisiin, kiitos.
Se, että vaaditaan viranomaisilta asiallisuutta, jos nainen tulee kertomaan itsensä raiskatuksi, ei tarkoita sitä, että kannustettaisiin jokaista, joka katuu kännipanoaan, säntäämään tekemään raiskausilmoitusta. Tajuttoman naisen (tai tytön, tai miehen, tai pojan) makaaminen ON väkisinmakaamista, joka on käsittääkseni raiskaus. Mitenhän heteromies tämän ajattelisi, jos sammuisi jonnekin kämpille ja heräisi sieltä jonkun patukka ahterissaan…varmaankin oli oma vika ja ehkä jopa tehnyt aloitteen, kun tuo muistikin pätkii sen verran…?
Jos panee toista valheellisesti ilman kumia, vaikka on muuta sovittu, kyseessä on vähintäänkin pahoinpitely, ellei raiskaus. Silloin altistaa toisen ei-toivotulle raskaudelle, sekä sukupuolitaudeille (tosin myös itsensä, mutta itsensä pahoinpitely ei liene rikos, vaan luokitellaan jonkinasteiseksi mielenhäiriöksi).
Anteeksi epäselvä ajattelukykyni ja siitä johtuva huono suomenkielen asettelu, mutta jospa sain asiani jotenkin ymmärrettävästi oksennettua. Kiitos Pilluminatille, oivaa tekstiä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ovatko nykyajan nuoret naiset todella noin tyhmiä? Kannattais ottaa käyttöön se korvien väli, eikä käyttää ainoastaan jalkoväliä. Jos menee tuntemattoman kundin kämpälle jatkoille umpikännissä, niin ei pidä ihmetellä seurauksia.
TykkääTykkää
Kiitos tästä kommentista Toimi Toimittaja. Sait parilla virkkeellä todistettua koko tekstini pointin hyvin perinpohjaisesti. Hyvin tehty.
TykkääTykkää
Se voi ehkä olla tyhmää, mutta seurauksia tuollaisessa tapauksessa todellakin saa ja pitää ihmetellä.
TykkääLiked by 1 henkilö