Olemisen sietämätön pelko

4423330926_b3773ba42a_o

Pelkään täydessä metrossa. Pelkään, että joku tarttuu kiinni pakarasta tai kouraisee jalkovälistä. Pelkään, että mun pitää aiheuttaa kohtaus ja puuttua siihen. Pelkään, että en uskallakaan. Jännitän kehoni ja toivon matkan loppuvan pian.

Pelkään baarin tanssilattialla. Pelkään, että joku tulee ja kourii mua. En voi koskaan rentoutua, vaan aina on tutka päällä. Keitä mun ympärillä on? Miten lähellä ne ovat? Katsovatko ne tänne päin? Joka kerta joku koskee aina.

Pelkään työhaastatteluja. Mitä jos ne kysyy multa sen kielletyn lapsi-kysymyksen? Vastatako vai eikö vastata? Mitä jos en saa töitä, koska olen nuori ja synnytyskykyinen? Harjoittelen mielessäni erilaisia skenaarioita.

Pelkään, että mut raiskataan. Pelkään sitä, etten pysty tai saa toipua siitä, vaan mut kahlitaan uhrin asemaan.

Pelkään sitä, kun kivatkin ihmiset kertovat raiskausvitsejä. Kivatkin miehet puhuvat raiskauksesta seksin yhteydessä. Miksi ne tekee niin?

Pelkään sitä, että mun keho ei enää olekaan mun oma.

Mainokset

Naisten välisestä solidaarisuudesta

152808185_f35fd6c727_b
Olen joskus vähän pyörinyt järjestöissä, politiikassakin. Vuosia sitten eräs kaverini, tuolloin noin 25-vuotias nainen sanoi, ettei hän voi koskaan iloita toisen naisen onnistumisesta, koska aina tuntuu siltä, että se on itseltä pois.

Kamalan karusti sanottu. Kamalan ymmärrettävästi sanottu.
Read More