Kun sanoja ei ole

Mä mietin pakolaiskriisiä ja sitä kammottavaa rasistista paskaa, jota suolletaan jokaisesta tuutista tällä hetkellä. Ajattelin et nyt mä kirjoitan sellaisen tyylilleni sopivan feministisen blogauksen. Nokkelan ja sopivasti passiivis-aggressiivisen. Nyt mä istun kolmatta tuntia katsomassa tyhjää ruutua. Mieli on blanko. Sanoja ei ole.

Otin Ylen Uutisvahdista ilmoitukset pois kun en enää pystynyt lukemaan yhtäkään uutista itkemättä. Oon lahjoittanut rahaa pakolaisjärjestöille ja vienyt vaatteita vastaanottokeskukseen. Luen edelleen  jokaisen uutisen ja itken. Inhimillinen hätä. Ja sen kirvoittamat täydellisen sosiopaattiset nettikommentit kuinka ne kaikki voisi ampua sinne rajalle. Lapsista lähtien.

Tää viha ja pelko lamauttaa. Vetää sanattomaksi. Ja luo pakottavan tarpeen tehdä edes jotain. On selvää, että antirasistista feminismiä tarvitaan enemmän kuin ehkä koskaan. Laittaisitko sä oman lapsesi kumiveneellä Välimeren yli jos se ei olisi ainoa eloonjäämisen mahdollisuus?

Rasismi. Viha. Pakolaiskriisi. Mustat listat. Avoin misogynia. Taisteluhuudot. Väkivallan uhka. Raiskausuhkaukset. Pelonlietsonta. Kuvat hukkuneista pikkulapsista. Miehet, jotka vihaavat naisia. Vihapuhe. Miehet, jotka vihaavat nuoria miehiä. Pelko. Ajankuva: Suomi Finland.

Ehkä pitäis muuttaa Ruotsiin. Siellä miehilläkin lukee Tinder-profiilissa feminist.

16654549000_f05a1df586_o

 

Mainokset

One comment

  1. pertti.eenis · lokakuu 30, 2015

    Pertti Eenis ,

    lue anyaan hirsi alia..saatat oppia jotain

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s