Sisko, sinä häviät

handshake

En päässyt perjantaina mielenosoitukseen. Oli liikaa töitä ja liian tiukka aikataulu. Harmittaa. Sen sijaan liikutuin nähdessäni kylttejä työmatkalla ja lukiessani seuraavan päivän lehdestä lakkoilleista turkulaisista sairaanhoitajista. Ja minulle kyynelissä ei ole mitään heikkoa vaan ne ovat merkki siitä, että kyse on jostain tärkeästä.

On kirjoitettu ja puhuttu siitä, kuinka leikkaukset osuvat naisvaltaisiin aloihin. Hyvä, että on. Näillä leikkauksilla nimittäin on selkeä sukupuoli. Maan hallitus ei sitä taida nähdä, koska sen mielestähän tasa-arvo on jo Suomessa toteutunut. Ja toteutuneen tasa-arvon maassahan sukupuoli ei ole mitenkään relevantti muuttuja. Että ihan randomilla vaan kuritettiin joitakuita työläisiä, jotta voitiin antaa rahaa yrityksille. Oho, naisiako ovat mokomat. Sellaista sattuu. Kaikkien on osallistuttava.

Me olemme – taas, yhä, jälleen – maa, jossa naiset osallistuvat miehiä enemmän. Hallitusohjelmassa on selkeänä painopisteenä kotiäitiyhteiskunnan luominen. Halutaan, että sekä lapset että vanhukset hoidetaan kotona. Ja kas, kukas heitä siellä hoitaa? Rahat leikataan kulttuuri- ja nuorisotoimesta. Kappas, eivät vain satu olemaan naisvaltaisia aloja? Pienennetään eläkeläisten asumistukea ja nostetaan vanhuspalvelumaksuja. Sattuisiko olemaan niin, että enemmistö köyhistä eläkeläisistä on naisia?

Suomi on maa, jossa tärkeät ja viralliset, vakavat miehet puhuvat ja tekevät päätöksiä, jotka koskevat naisia. Siksi ne sairaanhoitajat itkettivät. Naiset, joille lakko ja mielenosoitus ovat suunnilleen ainoita keinoja osoittaa, ettei tämä käy. Minulla on enemmän keinoja. Minulla tämä ei osu suoraan omalle kohdalle; olen lapseton siistiä sisätyötä virka-aikaan tekevä. Minä olen nainen mutta sisko, sinä kärsit vielä enemmän.

Vakavat miehet tekevät päätöksiä taloudesta. Ja elämme aikaa, jossa vain talous ja kasvu ovat olennaisia. Sunnuntain Hesarissa “veroasiantuntija” selitti, mitä verotukselle pitäisi tehdä. Kuinkas sattuikaan, ettei verotukselle nähty mitään muuta roolia kuin mahdollisimman vähäinen haitallisuus (ja sivulauseessa myönnetty, että kerätään valtiolle rahaa). Entä ajatus verotuksen tuloeroja kaventavasta vaikutuksesta? Että verotuksella voitaisiin tavoitella muutakin hyvää kuin vain se, joka saadaan palvelujen rahoittamisella? Että verotuksella voisimme osaltaan tehdä tästä yhteiskunnasta sellaisen kuin haluamme: tasa-arvoisen ja turvallisen?

Tai ehkä siitä juuri on kyse. Vakavat miehet tekevät myös verotuksella tästä maasta haluamansa: tuloerojen yhteiskunnan, jossa vahvin voittaa. Se vahvin vain niin harvoin on nainen. Jos verotuksella pyritään tasaamaan tuloeroja, naiset “voittavat”, koska naisten tulot ovat miehiä matalammat. Naiset voittavat myös toista kautta: pienten tuloerojen maat ovat tutkitusti turvallisimpia ja onnellisimpia. Siitä hyötyvät kaikki. Mutta turvattomuuden lisääntyessä kovimman laskun maksaa helposti nainen, tuo helppo uhri.

Siskot, meitä lyödään. Vähä vähältä, monesta suunnasta tehdään päätöksiä, jotka tekevät elämästämme yhä vaikeampaa. Aiommeko katsoa sivusta? Koska saamme kiukusta voimaa ja ryhdymme toimeen? Tämä ei ole maa, jossa minä haluan elää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s