Pojat ja piparit

pipari

 

Viime kesänä uutisoitiin tapauksesta jossa yhdysvaltalainen naispuolinen opettaja oli syytettynä teini-ikäisten poikien seksuaalisesta ahdistelusta. Satuin törmäämään tuolloin asiaan liittyvään keskusteluun facebookissa jonka kommentit oli jotakuinkin tätä luokkaa:

“Way to go, pojat! :D”

“Tuskinpa pojat on kovin traumatisoituneita, heh heh”

“Pakko näin isänä todeta, että jos olis toisinpäin niin hirttäisin munista sen retkun, mut nyt se ois omalle pojalle vaan high five, läpyläpy, miehen työ!”

“No mut hei, on pojillakin tunne-elämä joka voi tollasesta vallankäytöstä vaarantua”

“Mikä tunne-elämä, hei montako teini-ikästä poikaa sä tunnet, ei niillä mitään tunne-elämää ole, kyrvällään ne ajattelee. LOL”

Olin keskustelusta jotenkin sellaisen himmeän ja voimattoman raivon vallassa. En edes pystynyt siihen osallistumaan. Se on noussut uudestaan ja uudestaan tasaisin väliajoin mieleeni. Ajattelin sitä taas tänään kun keskustelin erään keski-ikäisen miehen (poikalasten isän) kanssa vastaanottokeskuksista ja niiden nuorista pojista. “Miehiä ne on ja pelkkää piparia sellaset ajattelee, oli sitten suomalaisia tai muunmaalaisia,” hän linjasi.

Tämä, hyvät ihmiset, tämä minua huolestuttaa niin maan perkeleesti. Että meillä on ihan ok ja normatiivista sanoa näin pojista. Että meidän nuoret pojat ovat vaan hormonimyrskyn kourissa heitteleviä tunteettomia seksikoneita, ilman kykyä itsenäiseen ajatteluun tai päätöksentekoon.

Nyt kun ilmeisesti hajanaisen mediaseurantani perusteella on käyty keskustelua siitä miten rumasti koulutetut naiset puhuu miehistä, ja miten alistettuja miehet ovat parisuhteissa niin keskustellaan tässä yhteydessä siitäkin, miten rumasti meillä puhutaan pojista (enimmäkseen miesten toimesta).

Voisi olla ihan paikallaan toitottaa joka suunnasta että hei haloo, pojillakin saa olla tunteita! Pojat saa olla epävarmoja ja miettiä että mitä mä oon ja kuka mä oon ja mitä mä haluun ja miten tää mun keho, onks tää sellanen kun pitää ja millasesta kehosta mä tykkään ja sit jos mä tykkään jostain niin saanks mä sanoo ei jos mä en vielä ookkaan valmis ja mua pelottaa, HELVETTI MUA PELOTTAA! Ja kun toi porno mitä mä katon, kun niissä ei ees nää niitten miesten kasvoja, kun ne on vaan sitä kyrpää niin oonko mäkin vaan sitä? Mä en halua sellasta, niin onko mun pakko?

Sit ois ihan helvetin kiva, jos ois tyyppejä kenen kanssa nää ihanat, ajattelevat ja tuntevat sällit sais jutella näitä juttuja ilman että reaktio on että poika pökköö pesään anna mennä vaan high five läpy läpy on se hienoo et jätkä saa pillua. Voisi muutamakin #lääppijä-kokemus jäädä toteutumatta jos pojille ei syötettäisi rautalapiolla suuhun sitä kyrvälläsi-sinä-vaan-ajattelet-sontaa.

Feministejä välillä syytellään, että ette te mitään tasa-arvoa halua, naisen etua vaan ajatte. Minä kyllä taistelen sen puolesta, että jokaisella nuorella pojalla on oikeus tunne-elämään. Ja jokaisella teinipojalla on oikeus kasvaa mieheksi tasapainossa oman tunne-elämänsä kanssa. Tunnen ihan hirvittävän monta teinipoikaa ja olen pöyristynyt siitä, että heidän herkkyyttään ei tunnusteta. Jos onkin välillä paskamaista olla keski-ikää lähestyvä herkkä nainen, niin on kyllä paskamaista myös olla teini-ikäinen poika. Minä sentään saan tuntea. Saatana.

 
Rakkaudella, Gertrud

Mainokset

36 comments

  1. Päivitysilmoitus: Miksei tasa-arvo ilman terrorisoitavaa feministiä kiinnosta? - Image-blogit
  2. pl · helmikuu 1, 2016

    Tuo pipari-porno-muotti ei ole ollut henkilökohtainen kokemus, mutta ai etta kun tuo kirjoituksen viimeinen kappale iski omalle kohdalle ja kovasti. Olin pikku poikana/nuorena rankasti koulukiusattu ja näin jälkeenpäin ajateltuna tuo kiusaaminen kohdistui aika pitkalti juuri feminiineihin piirteisiini (vaikka seksuaaliseltasuuntautimiselta olen aina ollut ns. umpi hetero). Siina iässä kun ns. tyttöbakteerit oli in, ongelma oli että tulin yleisesti tyttöjen kanssa juttuun. Tosin murrosikään mennessa myos tyttöjä liittyi kiusausporukkaan. Kiitos (ainakin henkilökohtaisesti kokemani) tärkeän aiheen esille nostosta! Viimeisen kappaleen alkuun viitaten olen törmännyt feministeihin; jotka mielestäni voidaan luokitella jopa miesvihamielisiksi, mutta ei leimata feministejä kuin muitakaan ryhmiä muutamien urpojen takia.

    Liked by 1 henkilö

    • kieleke · helmikuu 1, 2016

      Niin. Tietysti ihan kaikissa ihmisissä on poikamaisia ja tyttömäisiä, naisellisia ja maskuliinisia piirteitä. Mutta meidän yhteiskunnassa nainen, joka kattoo jalkapalloa ja juo kaljaa, on cool ”äijä” ja mies, joka harrastaa jotain tyttömäistä tai puhuu avoimesti tunteistaan on heti ”neiti” (tai ”homo”, ihan kuin homot olisivat jotenkin vähemmän miehiä). Ja KAIKKI on luokiteltu tyttöjen ja poikien juttuihin väreistä leluihin ja harrastuksista jopa ruokiin. Ihan sairasta. Ei tee kenellekään hyvää, että teinipojilta ”kielletään” terve tunne-elämän käsittely ja toisaalta naisia saatetaan vielä keski-ikäisinäkin vähätellä epärationaalisina tunnekimppuina.

      Liked by 1 henkilö

      • Gertrud Rosegarden · helmikuu 1, 2016

        Kiitos, kieleke. Tätä mäkin just oon kans miettinyt. Vähemmän luokittelua, enemmän vapauksia ilmaista itseään, edusti mitä sukupuolta vaan!

        Rakkaudella, Gertrud

        Tykkää

    • Gertrud Rosegarden · helmikuu 1, 2016

      Kiitos paljon pl palautteesta, ihana että joku lukee näitä ja vielä kommentoikin!

      Rakkaudella, Gertrud

      Tykkää

  3. Cocco-Bill · helmikuu 1, 2016

    Kiitos. Aion jakaa.

    Liked by 1 henkilö

  4. Nuori herkkä mies · helmikuu 1, 2016

    Monesti saarnaan siitä, että feministiä voi kiinnostaa -ja kiinnostaakin, itseäni ainakin- myös miesten oikeudet ja tasa-arvo. Mutta harmittavan vähän siitä miesten oikeuksien taistelusta kuitenkaan on todisteita, jatka siis tästä aiheesta vielä tulevaisuudessa.

    Ehkä parin sukupolven kuluttua jätkilläkin huomataan olevan sielu.

    Liked by 1 henkilö

    • Gertrud Rosegarden · helmikuu 1, 2016

      Kiitos kommentista, Nuori herkkä mies. ❤ Mä niin toivoisin, että näistä asioista voitaisiin puhua yhdessä myös erilaisten miesasialiikkeiden ja tyyppien kanssa, mut jotenkin tuolla twitterissä ainakin tuntui tulevan sellaisia kommentteja että feministit vaan ajaa naisten asiaa ja sitten lopulta että ei feministit edes saa ajaa poikien tai miesten asiaa koska se on miesasiamiesten tehtävä.

      Äh, mä en jaksais sellaista hassua vääntöä, musta on ihan se ja sama kuka sanoo, kuha sanoo fiksuja, kuhan hommat etenis. Ja mulle on tosiaan tärkeetä nostaa esiin kaikkia epäkohtia. Sit vaan jos tulee paljon tollasia kommentteja että "mikä sä oot sanomaan" niin ehkä voi tulla aremmaksi. Mut on mulla vielä paljon sanottavaa!

      ❤ jätkien sielut.

      Rakkaudella, Gertrud

      Tykkää

  5. Mies, 27 · helmikuu 1, 2016

    Hyvä kirjoitus. Omien tunteiden kanssa on välillä vähän hankalaa, kun ei niistä oikein kehtaa puhua kenellekään.

    Olkoonkin ihailtavaa keneltä hyvänsä sukupuoleen katsomatta osata eriyttää tunteet, ulkopuoliset ärsykkeet ja omat reaktiot niihin toisistaan, niin olen tullut siihen tulokseen, ettei siihen samurain zeniläiseen tyyneyteen ole mahdollista päästä ilman, että on todella hyvin sinut tunteidensa ja ajatustensa kanssa. Se vaatii itseensä tutustumista, pelkojen ja epävarmuuden kohtaamista ja kykyä tunnistaa sekä nimetä tunteitaan, jolloin voi olla aidosti kartalla siitä mitä helvettiä tässä oikeastaan edes tapahtuu ja miksi tuntuu tältä.

    Mieskulttuuri ampuu itseään jalkaan, kun se opettaa maskuliinisuuden olevan vaikenemista ja tunteettomuutta, vaikka sen ihanteen saavuttaminen vaatisi päinvastaista.

    Liked by 1 henkilö

  6. Poika17v · helmikuu 1, 2016

    Kiitos hienosta kirjoituksesta! Tämä on aihe, josta avoin keskustelu tekisi varmasti hyvää jokaiselle murrosikäiselle pojalle! Itse olen onneksi löytänyt itsestäni sen puolen, joka voi joskus vähän avautuakin ja puhua avoimesti mietityttävistä asioista ja tunteista. Toivoisin, että se ei olisi vain harvojen etuoikeus. Go pojat, välillä tekee ihan hyvää rikkoa hieman yhteiskuntanormeja ja -rajoja.

    Liked by 1 henkilö

    • Gertrud Rosegarden · helmikuu 2, 2016

      Kiitos, Poika17v!
      Samaa mieltä, avointa keskustelua peräänkuuluttaen. Sä oot onnekas! ❤ ja tosi hyvä neuvo pojille 🙂

      Rakkaudella, Gertrud

      Tykkää

  7. Päivitellen · helmikuu 2, 2016

    Mahtava ja raikas näkökulma 🙂 Blogi kalibroi mun ajatukset, on käyttöä kun kotona on kaksin kappalein noita ihania ”kolleja” varttumassa.

    Liked by 1 henkilö

  8. Aleksi Saarijärvi · helmikuu 2, 2016

    Mitä jos tuossa onkin syy poikien tai miesten menestymiselle? Pojat opetetaan pienestä pitäen ajattelemaan rationaalisesti ja kertomaan tunteistaan lähinnä vanhemmilleen, kun taas tytöt ajattelevat tunteella ja sitä kautta rationaalisuus unohtuu. Toki rationaalisuus ja tunteellisuus ei sulje toisiaan pois, mutta on vaikea kuvitella mahtimiesten tekevän päätöksiä tunteiden tai tunteellisuuden kautta.

    Liked by 1 henkilö

    • Gertrud Rosegarden · helmikuu 2, 2016

      Kiitos, Aleksi Saarijärvi pohdinnastasi.
      Tuo (alku) on yksi tapa nähdä asia. Toinen on se, että ehkä tuossa onkin syy miesten suurille itsemurhaluvuille. Kun pojat opetetaan pienestä pitäen olemaan puhumatta ja käsittelemättä tunteitaan.

      Loppuosan oletan olevan kieli poskessa kirjoitettu, onhan se niin hassu ajattelutapa. 🙂 Minun on nimittäin tosi vaikea kuvitella mahtinaistenkaan tekevän päätöksiä tunteiden tai tunteellisuuden kautta. Itsekään (ja minähän vasta mahtinainen olenkin!) en päätöksiäni työssäni tai elämässä yleensäkään tee tunteiden kautta, vaan sopivalla kombolla rationaallisuutta ja inhimillisyyttä. Tätä komboa suosittelen kaikille miehille, naisille ja koko muulle sukupuolikirjolle! ❤

      Sitten taas, jos tämä onkin ihan tosissaan kirjoitettu, kertoo se siitä että ei tasa-arvo vieläkään ole valmis. Haluamme ajatella tytöt tietynlaiseen muottiin ja pojat toisenlaiseen ja kaikki kärsivät, koska ne muotit on vaan tosi tosi ahtaat, ihan jokaiselle.

      Rakkaudella, Gertrud

      Tykkää

      • Rakkauden avaruusraketti · helmikuu 2, 2016

        Ja kun kaikki on ajettu tunteella ajatteleviksi touhottajiksi, on feministinen vallankumous valmis?

        Tykkää

      • a5 paperi · helmikuu 4, 2016

        Miksi vaihdot nimimerkkiä, Aleksi? 😀 Kuvake bustaa.

        Tykkää

    • Nimetön · helmikuu 5, 2016

      Aleksi Saarijärvi: neurotieteilijät ovat jo vuosikymmenet sitten osoittaneet, että rationaalinen ajattelu edellyttää tunteita. Toisin sanoen henkilöt, joiden aivot ovat vaurioituneet niiltä alueilta, jotka säätelevät tunne-elämää, eivät kykene tekemään järkeviä päätöksiä. Ehdotat siis, että ”mahtimiehet” ovat aivovaurioisia?

      Tykkää

  9. Gertrud Rosegarden · helmikuu 2, 2016

    Hei, Rakkauden avaruusraketti, Apua, sellastako sä haluat? Musta se kuulostaa tosi pelottavalta maailmankuvalta! Enmätiedä, mä ajattelisin enemmän jotain sellaista että jokainen vois olla enemmän ihan vaan oma itsensä. Sellanen kun on, ilman että sukupuolen perusteella ajetaan tiettyyn muottiin. No tietty feministiseen vallankumoukseen kuuluu tosi paljon muutakin, mut tää nyt käsitteli lähinnä tätä puolta. Oikeutta tunteisiin.

    Mut sä taisit kans, Rakkauden avaruusraketti tulla vaan vähän hassuttelemaan. Ei se mitään, tervetuloa seuraamaan meidän kirjoituksia!

    Rakkaudella, Gertrud; tunteella ajatteleva touhottaja toisinaan.

    Tykkää

    • Nimetön · kesäkuu 21, 2016

      Mikä saa sinut ajattelemaan, että on olemassa mitään ”omia itsejämme”? Minusta ainakin näyttää, että jokainen on tietyn ajan ja paikan tuotos.

      Tykkää

  10. Teiniä kasvattava · helmikuu 3, 2016

    Hyvän asian puolesta kirjoitettu. Teinipojan äitinä arvostan, mutta kielenkäyttöä ihmettelen. Onko todella niin, että ihmiset kokevat, ettei hiedän sanomansa mene perille ilman kirosanoja?

    Liked by 1 henkilö

    • Gertrud Rosegarden · helmikuu 3, 2016

      Kiitos, Teiniä kasvattava. Minä kun ajattelin olleeni hyvin hillitty tätä tekstiä kirjoittaessani, vain muutama kirosana! :O Toki tekstityyli, aiheestakin johtuen, oli muutoin melko räävitön. Ehkä sen huomaa jo blogimme nimestä, että niitä sanoja kylvämme mitä kuulemme. Välillä tosiaan tuntuu, että sanominen menee perille vaan kirosanojen kera. Kunpa olisi, maailma toisenlainen! Voisi kirjoitella vaan kauniisti jätkien sieluista ❤

      Rakkaudella, Gertrud

      Tykkää

  11. tronn · helmikuu 4, 2016

    Asiaa! Hyvin (ja hauskasti) kirjoitettu juttu vakavasta aiheesta, komppaan täysiä!

    Liked by 1 henkilö

  12. Seppo nimi muutettu · helmikuu 4, 2016

    Tämä taitaa olla ensimmäinen lukemani feministin kirjoitus, joka tulee somessa vastaan ja joka ei aiheuta vitutusta tai pahaa oloa. Toivottavasti ei jää viimeiseksi, sillä tätä tarvitaan lisää. Eikä pelkästään sitä raiskauskulttuuria, patriarkkaa ja kaikki miehet on sikoja kärjistämistä. Näistä ei tietenkään pitäisi ottaa itseensä, muttaa se voi olla vaikeaa, jos omaa rikkinäisen minäkuvan ja olemattoman itsetunnon. Tietenkään näin ei pitäisi olla, mutta minkäs teet. Tunteisiin meni, osu ja uppos. Internet ja some on välillä todella raskaita ja ikäviä paikkoja valkoiselle hetero miehelle. Kiitos.

    Liked by 2 people

    • Gertrud Rosegarden · helmikuu 4, 2016

      Kiitos, Seppo. Tosi kiva kuulla, että en aiheuttanut pahaa oloa. Se mulla on pyrkimyksenä täällä maailmassa. Välillä joutuu myös kärjistämään ja tiedän kyllä sen raskaan fiiliksen mikä siitä keskustelusta tulee, itsellekin, vaikka olisi sitä aloittamassakin.

      Rikkinäisen minäkuvan ja olemattoman itsetunnon kanssa on paskamaista elää, oli sitten mies tai nainen. Tsemppiä sulle someseurantaan(kin), jaksetaan käydä asiallista keskustelua!

      Rakkaudella, Gertrud

      Tykkää

    • Hikotus · helmikuu 4, 2016

      Itse olen lukenut paljon feministisiä keskustewluja tähän tyyliin 🙂 Pitää vaan olla enemmän inessä eikä vaan seurata niitä keskusteluja joista syntyy tietyillä paikoilla kohuja

      Tykkää

  13. Katri · helmikuu 4, 2016

    Kiitos tästä! Itellä oli aikoinaan poikaystävä, joka oli opetellu itkemää nii äänettömästi ja liikkumatta että en huomannu vaikka se itki mun vieressä öisin. Surettaa nii helvetisti sen puolesta vieläki. Tietysti sitte ku huomasin että näin tapahtuu, olin heti lohuttamassa ja koitin saaha sen puhumaan kaikesta mikä oli huonosti, mutta en tiiä onko se johtanu mihinkää muutoksee myöhemmin elämässä. Ehkä se nykyää itkee äänettömästi jonkun muun vieressä.

    Liked by 1 henkilö

    • Gertrud Rosegarden · helmikuu 4, 2016

      Kiitos, Katri.
      Pakko kertoo, että mua alkoi vähän itkettää tää sun kommentti. Ja sit luin sen uudestaan ja alkoi taas vähän itkettää. Että joku yrittää itkeä niin, ettei kukaan huomaisi, se on kamalaa! Kiitos kun jaoit.

      Rakkaudella, Gertrud

      Tykkää

  14. Hikotus · helmikuu 4, 2016

    Olen sitä mieltä, että ne jotka sanovat että tunteilulle ei ole sijaa ”älykkäiden ja menestyvien maailmassa” eivät todennäköisesti itse ole tunneälykkästä porukkaa, eivätkä tajua kuinka suuri voimavara tunteet ovat. Tunteet ei (välttämättä) tarkoita sitä että on puuskahtamassa johonkin dramaattiseen itkuun joka negatiivisessa tilanteessa tai mitään sellaista. Tunneälykäs ihminen ymmärtää itseään ja muita paremmin, ja osaa myöskin purkaa tunteitaan fiksulla tapaa, jolloin esimerkiksi riitelystä tulee kehittävämpää eikä suuret negatiiviset tapahtumat elämässä aiheuta niin helpolla esimerkiksi masennusta. Miesystäväni esimerkiksi on sellainen supermenestyvä älykäs ihminen, mutta myös äärettömän herkkä, mutta oppinut käsittelemään tunteensa todella upeasti ja kehittävästi, ja oppinut samalla ymmärtämään muita ihmisiä paljon paremmin.

    Tykkää

  15. faileure · helmikuu 4, 2016

    Aihetta hieman sivuuten (ja viitaten aikaisempaan kommentiin pl/kieleke), itse harrastin ratsastusta 10 vuotiaasta 18 vuotiaaksi ja en pysty edes laskemaan niitä kertoja kun haukuttiin neidiksi tai kyseenalaistettiin koko touhu. Stereotypifiointi on joissain tilanteissa pojilla jopa vahvempaa kuin tytöillä mutta väärin se on joka tapauksessa. Jos löytää oman intohimon kohteensa ja sen jossa tuntee toteuttavansa itseään, hyvä niin.

    Tykkää

  16. Mies40 · helmikuu 16, 2016

    En oikein ymmärrä feministien halua muovata sukupuolista jotain identtisiä tunnekäsittelijöitä. Tuntuu, että mitä enemmän feministisiä ajatusmalleja tungetaan ihmiset päähän sitä onnettomampia sekä naisista, että miehistä tulee. Esim länsimainen nainen on onnettomampi kuin 50-luvulla. Ehkä feminisimi ja sosiaalinen mielenmuokkaus ei olekaa ihmiselle hyväksi. Ehkä miesten maskuliinista käytöstä pitäisi vaalia ja vahvistaa ja myös ymmärtää, eikä toitottaa, että ”pitää hei puhua tunteista”, vastaavasti naiset saisivat haaveilla kodista, perheestä ja kotiäitiydestä. Punaisia vaatteita feministeille.

    Tykkää

    • misbehavingminx · helmikuu 17, 2016

      Behold – the man has arrived to tell his opinion. Olipas raikas tuulahdus suoraan kultaiselta 50-luvulta.

      Tykkää

  17. Päivitysilmoitus: Vihatun feministin kirje | Pihtarihuorat

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s