Ajatuksia kauneudesta

2347007110_50dda525c1_o

Sullemäen Anna

Vittu oon ruma. Ja se on ihan ok.

Mulla on rasvainen, näppyläinen naama ja löysänä roikkuvat posket. Roikkuvat on myös allit, oikeet lepakonsiivet. Odottaa, koska lennähdän karkuun itseäni. Tukka valuu litistyneenä ja limaisena pitkin punaisenkirjavia poskia. Housut kiristää, on taas aika siirtyä yhtä koko isompiin. Kaksoisleuka näkyy jo joka kuvassa.

Vittu en kyllä oo mikään kaunotar. Oon oikeastaan aika ruma.

Yhteiskunnassa nainen saa nykyään olla vaikka mitä, mutta ruma ei saa olla. Jos onkin ruma, niin ainakaan ei saa olla tyytyväinen itseensä. Pitää yrittää korjata itseään. Parannella paikkoja, ostaa onnea tuovia tuotteita, alkaa 2.0 versioksi itsestään. Kyl te tiiätte, sellaiseksi laihaksi ja kauniiksi. Sit on kuulkaa rakkauselämää ja ura kukoista ja lakanoissakin pöllyä niin että sanonko mitä (niin siis nussitaan kuin naimatautiset kanit. Jos ette tajunneet). Kyllä sit on tällä mimosalla homma hallussa, kunhan vähän tässä kaunistuu.

Vittu se on huijausta siskot. Kun mä istun kotona vahtaamassa vatsamakkarani senttimääräistä kokoa, maailma tuolla ulkona pyörii. Isoja päätöksiä tehdään, politiikka tapahtuu, asiat liikkuu johonkin suuntaan. Ja mä oon täällä kotona pitelemässä jenkkakahvojani ja käyttämässä mun aivoja siihen, että miten niitä saisi pienennettyä. Vittu se on juoni! Pistetään akat kuriin niin saadaan poikain kanssa tehdä niin kuin halutaan. Akkaa ei ehkä enää voi työntää nyrkin ja hellan väliin ja hitto vie sillä on nykyään oma omaisuus, työ ja kaikkea. Mutta ei hätää, sitä voidaan kontrolloida häpeän pelolla!

Häpeän siitä, kun ei olekaan riittävän kaunis ja laiha. Häpeän siitä, kun joku sanoo siitä ääneen. Häpeän siitä, että nää mun ympärillä näkee, millainen rumilus oikeastaan on.

Häpeä turruttaa, kääntää sisäänpäin. Saa käyttämään aikaansa ja aivojansa sellaiseen, mihin sitä ei tosiaankaan halua käyttää. Kuten se miettimiseen, että olenko mä tarpeeksi kaunis. Kelpaanko mä?

Vittu mä en jaksa. Mä oon oikeastaan aika vitun ruma. RUMA! Ja se on vittu ihan ok. Koska maailmaa ei muuteta mun naaman ulkomuodolla, ja maailma mä oon täällä muuttamassa. Joten vitun mulkut, vitun kusipäät, saatanan paska patriarkaatti. Katso pitkään mun rasvaista, rumaa naamatauluani. Tältä näyttää muutos.

Saatanan Tosikko

Vedän vatsaa sisään aina kun luulen jonkun katsovan. Nostan kulmakarvojani hieman, koska muuten silmäluomet lerppuvat. Hymyilen pidättyväisesti, niin, että poskipäät korostuvat. Nostan hieman päätä, ettei tule kaksoisleukaa. Meikkaan, koska haluan peittää tummat silmänaluseni ja korostaa silmiäni. Valitsen vaatteita jotka korostavat vartaloni hyviä puolia ja peittävät huonoja. Joka helvetin hetki yritän näyttää kauniilta ja väitän, etten oikeastaan väitä moisesta.

Kun etsin hyvää kuvaa itsestäni, haluan löytää kuvan, jossa näytän mahdollisimman kauniilta. Kun puolisoni etsii hyvää kuvaa minusta, hän etsii kuvan jossa näytän onnelliselta. Miten on mahdollista, että itse haluan nähdä itseni mahdollisimman kauniina enkä onnellisena? Ja tottahan onnellinen ihminen on kaikkein kaunein.

Olen aina yrittänyt näyttää kauniilta ja onnistunutkin siinä kohtalaisesti. Olen aina ollut ihan nätti. Joskus nuorempana kuulin katkerien keski-ikäisten naisten sanovan, että odota vaan, kyllä sinäkin muutut näkymättömäksi. En ymmärtänyt kommenttia silloin, mutta nyt kun keski-ikä kolkuttelee ovella, alan nähdä viitteitä tästä. On järkyttävää huomata, että on tullut nähdyksi ja kuulluksi osin siksi, että on nätti. Eikö minut olisi pitänyt kuulla, koska minulla on kiinnostavia ajatuksia? Eikö ikä tuo minulle vain enemmän näkökulmia ja siksi mielipiteitteni pitäisi jatkossa painaa enemmän? Onko todella niin, että olen tullut nähdyksi ja kuulluksi, koska olen ollut pantava? Jos haluaa tulla ensin nähdyksi ja sitten kuulluksi, ei ainakaan kannata olla vanha, ruma tai edustaa vähemmistöä. Tai sitten pitää huutaa kovempaa ja räävittömämmin ja pakottaa muut huomaamaan itsensä.

Ja kyllä mä tajuan miten naurettavaa on nillittää siitä, että on tullut vääristä syistä nähdyksi ja kuulluksi, kun samaan aikaan on valtava määrä ihmisiä joita ei koskaan kuulla ja nähdä. Mutta syy taustalla on sama – valkoinen mies määrittää edelleen sen kuka näkyy ja kuka saa puhua tai ainakin sen kenen puhe kuullaan. Ei suostuta siihen. Ollaan parempia. Nähdään erilaiset ihmiset ja kuullaan heidän näkemyksensä ja tarinansa. Vain niin voimme murtaa patriarkaatin. Ja sitähän me ollaan täällä tekemässä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s