Tänäänkin minä itken

FullSizeRender-3

Minä olen nainen omalla paikallani.

Olen se, joka pyyhki nenäsi kun siitä valui räkää ylähuulellesi. Se joka auttoi sinua kiipeämään istumaan vessanpöntölle, se joka syötti sinulle sosetta. Olen se nainen, joka opetti sinut lukemaan, auttoi kärsivällisesti kaksoiskonsonanttien kanssa. Tutustutti sinut numeroiden ihmeelliseen maailmaan. Sinä teit saman minulle.

Olen se nainen, joka tuli väliin kun isommat pojat yrittivät hakata sinua ylipainosi vuoksi. Se, joka auttoi sinua löytämään paikkasi yläasteella jossa kaikki oli aina liikaa tai liian vähän. Varmistin, että löydät itsellesi sopivan jatko-opintopaikan ja pääset etsimään oman paikkasi maailmassa. Sinä teit saman minulle.

Minä laitoin tikit otsaasi kun olit iskenyt pääsi kaatuessasi, pidin vatia edessäsi kun oksensit,  kehoitin sinua lähtemään kotiin kun et enää meinannut pysyä jaloillasi tilatessasi vielä viimeistä olutta. Löysin sinut kadunkulmasta ja talutin kotiin. En säikähtänyt tekemiäsi virheitä, vaan annoin uuden mahdollisuuden. Sinä teit saman minulle.

Minä pyyhin sinun lapsesi nenän, kun siitä valui räkää hänen ylähuulelle. Kannoin äitisi vessaan ja takaisin sänkyyn, kun hän itki 6-vuotiaan sielunsa äänellä. Pyyhin otsaa ja lauloin lapsuuden virsiä. Kerroin sinulle päivien kulusta kun pääsit äitiäsi katsomaan. Sinä teit saman minulle.

Odotinko sinulta ikuista kiitollisuutta, urhoollisuusmitaleja ja pokaaleja, marttyyrinkruunun kirkkautta kutreilleni? En. Olen nainen paikallani, ja sen mitä teen, työssä ja vapaa-ajalla, palkattuna ja vapaaehtoisena, liian pitkinä päivinä ja alipalkattuna, teen uskostani ihmisyyteen. Uskostani siihen, että olemme täällä auttamassa toinen toisiamme, yhdessä.

Odotinko keskustelualustojen pimeyttä ja pelkoa. Katkeruutta, vihaa ja inhoa. Odotinko sinulta sitä, että kutsut minua suvakkihuoraksi? Odotinko sitä, että hekumoit ajatuksella – jopa toiveella – että minut ja tyttäreni pahoinpidellään, häpäistään ja raiskataan. Kun annoin sinulle leipää leipäjonossa, aavistinko, mitä olisin sinulle antaessani leivän myös jollekin toiselle, kenties eriväriselle, erimaalaiselle, erilaiselle. Että tikit joita laitan ovat vastaanottajasta riippuen sinulle joko siunaus tai kirous, elämänpelastajan tai vajakkihuoran tekemät.

En.

En voi ymmärtää miten sinä, joka sanot suojelevasi minua, toivot minulle pahaa. En ymmärrä miksi haluat minun itkevän.

Sillä se saa minut itkemään joka kerta.

Suomi, tänäänkin minä itken.
Rakkaudella, Gertrud

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s