En ole ahtojäitä

Kevään armoton valo paljastaa kodissani sen minkä talven hämärän hyssy lempeästi verhosi kätköihinsä. Kaikki on teräväpiirteistä, pölyistä ja kulunutta. Yhdessä kuluneessa ja pölyisessä, auringon lämmittämässä kohdassa nukkuu kissa silmät kiinni. Naamani on valkoinen, vaatteeni mustia. Kevään harmaan alta puskee hentoa ja vihreää. Uutta.

Haluaisin olla orastava ja pastellinvärinen. Tuoksua raikkaalta ja kuulostaa palaavilta kurjilta ja rantaan lyöviltä ahtojäiltä.

Read More