Mä, Pena ja yksinhuoltaja-akat

 

Näyttökuva 2016-8-22 kello 17.52.35

 

Mä ja Pena ollaan hyviä kamuja töissä. Pena on mukava ja sillä on yleensä hyvät läpät, me haukutaan pomoa ja välillä muitakin, puhutaan milloin leffoista, milloin politiikasta. Töissä nyt on välillä tietty tylsää, mut sellaistahan se on.

Sit välillä niissä keskusteluissa millon missäkin mä en taas yhtään hahmota että mitä keskusteluja me käydään ja miten sellaisia voi käydä ja miten niihin pitäisi suhtautua. Mä kun harvemmin Penan pippeliä mietin, tai omaa pimppiänikään mitä nyt työasioita hoidellaan. Niitä kun nyt ei sukuelimillä yleensä tehdä, joitain tiettyjä ammatteja lukuunottamatta (ja ne nyt ei satu olemaan ne meidän ammatit).

Yhtenä syksyisenä päivänä mä siis taas istuin jonkun koulutustilaisuuden tauolla sohvaryhmän nojatuolille parin mieskollegan keskelle, kun he keskustelivat omasta ja toistensa väsymystasosta ja yleisestä vireystilasta. Koulutustilaisuudet kun tuppaa olemaan -noh- melko puuduttavia välillä.

Pena sitten totesi toiselle kollegalle että, “sä oot kyllä jotenkin epäilyttävän pirtee. Sulla taitaa olla joku yksinhuoltaja-akka kierroksessa. Ei sellasta kannata hoitaa, sellasista on vaan harmia, vai mitä Gertrud,” nauroi pitkään ja räkäisesti ja pukkas mua kyynärpäällä kylkeen.

Siinä mä sitten auoin suutani ja kävin pääni sisällä sen pitkän mutta pikaisen neuvottelun että “Gertrud hei, tää on nyt se kohta missä sun pitää nauraa, oo nyt jumalauta se hyvä jätkä ja naura, älä nyt vittu oo mikään tiukkapipofemakko joka ei ymmärrä huumoria hei tajuat sä yksinhuoltaja-akka hahahahahahhaahhahaaaaaaahhhRRRRGGGGHHHHHHH”

Ja kun sain kaiken tämän käytyä läpi pääni sisällä, kahviani hörppien, ilmeitäni kurissa pitäen, olin tosi zen ja hymähdin jotain vaivautunutta että niinpä niin ja hörppäsin taas kahviani ja jatkoin matkaa, kokien pettäneeni kaikki yksinhuoltajat ja itseni ja sukupuoleni ja ja…

Ja sit illalla tajusin et TIETYSTI mitä mun olis pitänyt tehdä, mun ois pitänyt sen kummemmin suuttumatta, mutta myöskään nauramatta, vaan kysyä että “ai mitä harmia Pena sun mielestä yksinhuoltajaäideistä on?”

Ensi kerralla sitten. Jos johonkin voi tässä maailmassa luottaa niin siihen, että Penalla ei nää jutut lopu. Ja aina tulee seuraava kerta. Ja seuraava Pena. Äläkä käsitä väärin. Paskoista jutuista huolimatta, mä rakastan Penaa. Ihan todella vilpittömästi rakastan.

 

Rakkaudella, Gertrud

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s