Painavia unelmia vuodelle 2018!

Uusi vuosi, uudet projektit itselle! Lisää liikuntaa, vähemmän alkoholia ja sokeria, mindfulnes ja proteiinit. Minä olen projekti, minä kehityn ja edistyn ja kasvan ihmisenä. Tilastoin. Käännän kameran vielä kerran itseeni päin. Minuun, minua kohti.

Pidän tiukasti kiinni tavastani unelmoida. Se on henkilökohtainen ja minulla on siihen varaa. Minulla on varaa unelmille, vaikka haaveiden sisäpiiri kaventuu jatkuvasti. Se kaventuu sitä mukaa, kun yhteiskunta tiputtaa porukkaa pois unelmien kelkasta. Tervemenoa, konmari hei!

Yksilöiden ajassa jaetun identiteetin unelmille ei ole sijaa. Tätä me haluamme, täältä me tulemme ja tällainen on meidän tavoitteemme. Yhteinen unelma. Mikä yhteinen? Ketkä me? Onko ainoa yhteinen näkyvillä oleva “me” sellainen, joka rajaa jyrkästi ja väkivaltaisesti ulos kaiken, jota se ei miellä osaksi itseään?

Unelma = höttöä? Ei. Unelmat jostain jota emme vielä pysty näkemään, ovat yhteiskunnan hengittämistä, elinehto. Unelma on painava. Se on utopia, joka osoittaa nykyisen yhteiskuntamme puutteet, auttaa meitä näkemään sen käsittämättömyyden. Unelmat ovat kritiikki. Ne kieltäytyvät antautumasta sille, että tässä tämä on. Ne taistelevat meille osoitettua paikkaa vastaan, murtavat luokkayhteiskuntaa ja purkavat vuosisatoja vanhojen sukupuoliroolien dynastiaa. Tämä ei ole tässä. Tämä ei riitä meille.

Unelmoin myös itsestäni poispäin. Isosti. Isommin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s