Kiukkuisille kiitos

Be-Kind-

Kiukkuisille kiitos, kiitos suoraanpuhujille, kiitos kaikille teille jotka ette vaikene, kaikille jotka nostavat pöydälle vääryydet ja kertovat kuten asiat ovat.

Kun julkiseen keskusteluun nousi Louhimiehen menetelmät nuoria naisnäyttelijöitä kohtaan, kun keskusteltiin syytöksistä, syyllisistä, pyydettiin anteeksi ja analysoitiin anteeksipyyntöjä, kommentoi näyttelijä Amanda Pilke asiaa omalta kannaltaan. Hän kirjoitti anteeksiannosta ja lempeydestä ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan. Hän ei halunnut olla mukana laajassa jutussa, jossa monet Louhimiehen alaisuudessa näytelleet kertoivat kokemuksistaan, koska

“Pilke ei halunnut  olla kohdistamassa syytöksiä vain yhtä ihmistä kohtaan, koska kyse on laajemmasta ilmiöstä.”

Hän lähetti omassa kirjoituksessaan rakkautta uhreille, kannusti kehittämään anteeksiantoa ja toivoi että julkisen keskustelun myötä elokuva-alalla tapahtuu myönteisiä muutoksia. Pilkkeen kirjoitus sai aikaan kiitoksia, häntä kiiteltiin voimauttavasta kirjoituksesta ja erilaisesta näkökulmasta.

Pilke ei mitätöinyt kollegoidensa kokemuksia vaan oli onnellinen siitä, että asiasta keskustellaan. Hän halusi kuitenkin tuoda keskusteluun oman erilaisen näkökulmansa, tälle näkökulmalle toiset olivat omalla osuudellaan raivanneet tietä.

Samoihin aikoihin törmäsin twitterissä lyhyeen kelaan, joka meni näin:

“men should be glad women want equality not revenge”

Minä olen aina ollut luonteeltani kiltti ja lempeä. Olen ollut se joka huutelee kompromissia, yrittää saada aikaan sovintoa – jopa omalla kustannuksella, se joka kääntää toisen posken ja ajattelee, että minulla on kyllä varaa tähän, on niin monia joilla asiat on vielä huonommin kuin minulla.

Olen yrittänyt välillä nousta barrikadeille, taistella ja huutaa, olla väsymätön ja tinkimätön, käyttää kyynärpäitä, polvia, mitä vaan välineitä ja raivota. Se ei vaan suju luonnostaan, enkä enää oikein jaksa enää sitä edes yrittää. Olen yrittänyt piilottaa lempeyteni kovuuden ja karuuden alle, olen kiroillut jotta saisin voimaa ääneeni, olen itkenyt salaa vessassa, baarissa, kirjan takana, bussissa, kassajonossa, kassana, koulussa, kirkossa, nuotiolla, juoksulenkillä, uimahallissa, raitiovaunussa, museossa. Tämä maailma kun ei aina tunnu kiltteydestä ja lempeydestä palkitsevan. Kun antaa ison osan itsestään yhteiseksi hyväksi työssään, vapaa-ajallaan, tunteja laskematta, palkkoja pyytelemättä, tulee helposti hyväksikäytetyksi.

Kaikki tämä, lempeä luonteenlaatuni, ei saa minua vierastamaan ihmisiä jotka puhuvat näistä asioista suoraan. Jotka katsovat silmiin ja sanovat miten asiat on. Ei säikähtämään naisia jotka kiroilevat, ovat vihaisia, haluavat vapautta, tasa-arvoa, ovat kyllästyneitä ja väsyneitä, eivät jaksa kuunnella not-all-men-lätinää, sanovat ole jo hiljaa, ei nyt puhuta sinusta. Ei saa minua sanomaan, etten olisi feministi.

Sillä maailma jossa kovimman ääni kuuluu kauimmas ja saa isoimman painoarvon ei muutu itsestään maailmaksi jossa hiljaisen ääni kuuluu läpi kaiken älämölyn. Väliin tarvitaan ihmisiä jotka komentaa äänekkäät hiljaisiksi ja nostaa hiljaisten äänet kuuluviin. Minun ja tämänhetkisen maailman väliin tarvitsen vielä kaikki teidät rohkeat, jotka uskallatte sanoa ääneen kaiken sen mikä on väärin. Minä tarvitsen teitä jotta voin olla lempeä, jotta voin antaa anteeksi. Jonain päivänä kiltteys ei ehkä ole kirosana, ei kenellekään, lempeys ei ole taakka millekään sukupuolelle vaan jotain mitä tavoitella, kaikkien.

Tässä hetkessä, tässä maailmassa minä kiitän teitä kaikkia. Ja olen ylpeä voidessani sanoa, että olen feministi rinnallanne.

Rakkaudella, Gertrud

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s